perjantai 2. elokuuta 2013

Aamu

Klo.4.53

 On hiljaista ja pimeää, eikö olekkaan aamu vielä? "Känky", nousen sängystä vaikka tiedän, että äiti käskisi laittaa "paa tuunuun".. Olen yksin huoneessani ja on kauhean pimeää, avaan huoneeni oven ja tiedän että äiti ja isi on ihan lähellä. "Tapstapstaps", tapsuttelen heidän huoneensa ovelle. Äiti nostaa päätään, hihkaisen ilosta ja tapsutan pikaisesti hänen viereensä, olen iloinen kun ei tarvitse valvoa yksin pimeässä. Halaan äitiä.
 Mihin äiti nyt meni, ahaaa! Äiti haluaa vaihtaa vaippani, hyvä, tämä edellinen alkoikin olla vähän turhan täynnä.. Nyt on hyvä olla! 

 Äiti laittaa pään tyynyyn, minä käyn pitkälleni siihen viereen, äidin tyynylle pää, nojaan äitiin ja silitän hänen kättään. Heeeei, ISI!? Isikin on täällä, "ei ishi toissa, ei ishi toissa! Ishi taalla, piilossa", isi ei ollukkaan lähteny vielä töihin, jippii! Otan isiä nenästä kiinni ja minua naurattaa kun isi kääntää nopeasti päätään, koitan tarttua uudestaan nenästä, mutta isi on kääntynyt enkä yletä. Hihii, laulan isille "paa peppu vaapaa, mimmä, puutaapuuta" (Jumppalaulu) ja leikin asianmukaisesti koskettaen päätä, peppua, varpaita, silmiä ja taputan vielä lujasti isin mahaa. Isi tuhahtaa hieman äkäisesti, ei ilmeisesti ole kiinnostunut leikkimisestä. Koitan vielä näyttää isille miten sitä leikkiä leikitään, mutta ei mitään reaktiota, äitikin vaan suhisee ja käskee päätä tyynyyn.. Kokeilen sitä, mutta se on tylsää...

 Seuraavaksi nousen seisomaan, "pompiman". Hyppään ja pompin "uppis kaatu", nauran kun kaadun, mihin isi lähti? Hieman äkäiset askelet kuuluvat jo olohuoneessa ja hiljenevät sohvalle, haluaisin mennä isin perään, mutta äiti ei anna vaan ottaa kainaloon ja peiton alle, onpa lämmin! Talo hiljenee.

Klo.5.37

 Äh, ei tää oo hyvä asento, pyörin ja hyörin. "Aati, aaaii. Lakash, inana. Haliii", silitän äitiä ja halailen. Annan unirättini äidille ja ihmettelen kun hän työntää sen pois naamaltaan, hassua, itse ainakin pidän rätistäni, siinä on keskellä hiiren pää ja kädet, hiiren nenä on todella hyvän makuinenkin, nams... Miksiköhän äiti ei halua rättiä, ihana pehmeä..

Klo.6.02
 Äiti on outo, ensin haluaa minut viereensä ja lopulta käskeekin omaan sänkyyn. Ei se minua haittaa, mutta saisi jo päättää mitä tahtoo. Viihdyn omassa sängyssäni, se on sininen ja sen päädyssä on kissa ja koira. En tipu sängystäni, isi laittoi siihen hyvän reunan. "JESH! Okotta! Tätti!" Rätti ja ötökkä, molemmat unileluni ovat tallessa ja tyynykin! Äiti silittää minua, toivottaa hyvät loppu yöt ja vilkuttaa vielä ovelta, ennenkuin sulkee sen. Äiti oli vielä väsyneen oloinen, mistäköhän se johtuu....

 Makoilen sängyssäni, juttelen rätille ja ötökälle. Näytän niille kuinka kivan äänen saa kun potkaisee seinää yhdellä jalalla ja pitäähän heidän tietää myös se kuinka paljon kovemman äänen saa kahdella jalalla. 
Laulelen vielä "kuiki kuiki, tatotone. Iiiitaaii katoo" (Tuiki, tuiki tähtönen), siinä laulussa laitetaan käsiä nyrkkiin ja avataan niitä aluksi, sitten etusormien päät yhteen. Muuta en vielä siitä laulusta muista, pitää pyytää äitiä laulamaan se taas aamulla uudestaan. Onneksi olen nopea oppimaan!

Klo.6.24

 Talossa on hiljaista, taisin itsekin jo nukahtaa.

~Poju

2 kommenttia:

  1. Voi miten tutulta kuulostaa! Ikinä ei tiiä pitäskö itkeä vai nauraa noiden hilpeiden yökukkujien kanssa..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta! :D Onneks tuon yöhiipparin hiippailut on jo vähentyny tai oikeastaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppunut!
      Yleensä se vasta aamuisin hiippailee omille tihutyö-askareilleen, sikeäunisen äidin huomaamatta :D

      Poista