Västäräkistä vähäsen...

Västäräkki!

Kevät!!!!
Vielä näkee lumikasoja siellätäällä, mutta tuskin ne kovin kauaa jaksaa taistella aurinkoa vastaan! Linnut laulaa ja kevätkukkaset alkaa kukkia, perhonen bongattu! Aah!

Synttärikakku

Kakkupohjat jäähtymässä

Minulla oli keskiviikkona syntymäpäivä ja tänään perjantaina halusin välttämättä leipoa jonkun kakun synttäreitä juhlistamaan. Ajatukset lähti taas sinkoilemaan sinne tänne ja lopulta päätin kokeilla moniväristä kakkua/sateenkaarikakkua.
Olen viime aikoina ollut kovin inspiroitunut leipomisesta. Kiva saada jotain mielenkiintoista tekemistä välillä, ettei ihan tylsisty kohta 1,5v pojan touhuilua seuratessa... ;) Onneksi on näitä juhlapäiviä, niin voin toteuttaa leipomuksia. Seuraavaksi alkaa suunnittelu miehen synttäreiden tarjoamisista...

Tein kakkuun neljä kerrosta, leivoin jokaisen erikseen (onneksi omistan kaksi täsmälleen samankokoista irtopohjavuokaa). Sillä tavoin varmistin että jokaisella kerroksella on oma tasainen väri. Värjäykseen käytin elintarvikevärejä: sinistä, punaista, keltaista ja vihreää.

Kokoaminen

Täytteeksi laitoin kermavaahto+sitruunarahkaa ja mansikkahilloa, kostukkeena käytin sitruunamehulla maustettua vettä. Kakusta tuli hyvän makuinen, muttei yhtään liian makea ja siihen alunperin pyrinkin.
Kuorrutteena käytin valmista sokerimassaa ja koristeeksi kakku sai rivin valkoisia sokerihelmiä (pikkusisko asetteli ne puolestani).

Lopputulos

Ajattelin aluksi, että meille tulee vieraita vasta huomenna enkä leiponut ajoissa. Sitten selvisikin että tämä päivä sopi vieraille paremmin ja jouduin koristelemaan vähän turhan lyhyessä ajassa, lopputuloksessa se sitten näkyikin. En ollut aluksi varma riittääkö kuorrute koko kakun ympärille, kun kakusta tulikin suhteellisen korkea. Riitti se, juuri ja juuri! Suunnitelmat ehti muuttua monta kertaa: Aluksi aioin laittaa sokerimassan kokonaisena kakun päälle, mutta pelkäsin etten saa niin isoa levyä siirrettyä ehjänä paikalleen. Sitten ajattelin että voisin laittaa massasta vain kannen ja pursottaa reunoihin kermavaahtoa, muttei kermaa ollut tarpeeksi. Lopuksi kaulitsin reunoille sokerimassan kolmessa osassa, en uskaltanut edes yrittää saada kakun ympärysmitan pituista palasta ehjänä. 

Ei se kakun ulkonäkö loppujen lopuksi makuun vaikuttanut, ainakaan omasta mielestäni. Kakku sai kehuja mausta ja väreistä vierailta ja kyllähän kehut aina lämmittää. ;) 

Yllätyyys! :)

Ps.Tein yhteensä viisi kerrosta, ensimmäinen punainen kerros epäonnistui. Lässähtäneen ja hieman kovettuneenkin kakkukerroksen kohtaloksi koitui mieheni, oli kuulemma hyvää. Osa taitaa olla jossain jemmassa myöhempää makeanhimoa odottaen.

Namnam...

Kääretorttu

Ja taas leivotaan. Halusin kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä, joten päätin kokeilla koristeltua kääretorttua.

Tein normaalin vaalean kääretorttutaikinan, otin siitä kahteen kippoon pienen määrän taikinaa. Toisen värjäsin punaisella ja toisen vihreällä elintarvikevärillä. Pursotin leivinpaperille värjätyillä taikinoilla "kirsikoita" ja laitoin pursotukset uuniin pariksi minuutiksi. Levitin varsinaisen kääretorttutaikinan uunissa käyneiden kirsikoiden päälle ja pelti uuniin.

Kirsikkakuvioidun tortun täytteeksi vaahdotin suklaakermaa johon sekoitin loput jääkaapissa olleet vadelmamarmeladit. Mies ystävällisesti toimitti kääretortun rullauksen, kun en ole siinä vielä kovin hyvä.
Kirsikat eivät olleet niin onnistuneita kuin toivoin vaan ne näyttää enemmän vaikka helistimiltä, mutta ei kai sillä ole merkitystä.

Tein yhteensä kolme kääretorttua viikonlopun aikana. Kahdesta jälkimmäisestä ei ole kuva-aineistoa. Koristelin nekin elintarvikevärejä hyväksikäyttäen. Täytteeksi toiseen tuli kermavaahtoa ja mansikkahilloa ja toiseen kermavaahtoa ja fazerin sinisestä suklaasta tehtyä raastetta.
Pyöritin yhden kääretortun melko epäonnistuneesti ja päätinkin, että jatkossa mies saa hoitaa sen homman.

Viikonloppuna kaksi kolmesta kääretortusta tuli tuhotuksi. Molemmat saivat paljon kehuja, joten leipuri saa olla tyytyväinen taas kerran.
Viimeinen kääretorttu joutui pakastimeen odottelemaan vuoroaan.

Geisha-banaanikakku

Joskus etsiskelin netin syövereistä jotain kivaa leivottavaa ja törmäsin tähän maku.fi-sivustolla. Eilen sain inspiraationkin kohdalleen ja päätin kokeilla.
Leipomisvaiheet oli simppeleitä eikä mitään kommelluksia tullut (ihme kyllä...) Banaani olisi pitänyt kai soseuttaa, mutta meni se ihan hyvin pilkottunakin.

Kakku

200 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %)

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 kpl munaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

2 dl kermaviiliä

100 g suklaata (Geisha)

2 kpl banaania

Kuorrutus

4 dl tomusokeria (mansikka)

2 rkl vettä

50 g valkosuklaata

50 g marsipaania (ruusuja)

Vaahdota pehmeä rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen voimakkaasti vatkaten.

Sekoita jauhot keskenään ja lisää kermaviilin kanssa vuorotellen massaan. Lisää lopuksi joukkoon pieniksi paloiteltu Geisha-suklaa ja survotut banaanit.

Voitele ja jauhota sydänvuoka. Lusikoi taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 1 tunti. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Sekoita mansikkatomusokerista ja vedestä valuva seos ja kaada seos kakun päälle. Anna koristeen kuivua. Sulata valkosuklaa ja pursota suklaaraitoja kakulle. Koristele lopuksi kakku marsipaaniruusuilla.

Lopputulos!

Itse käytin sokerimassasta tehtyjä valmisruusuja ja -lehtiä, olin joskus ostanut ne ajatuksena että saan ne sitten joskus kakun päälle. Ja sainkin! En ehkä olisi kaupasta juuri tätä kakkua varten mitään koristeita ostamassa, joten hyvä kun niitä oli jo valmiiksi kaapissa.
 Olin kakun ulkonäköön ihan tyytyväinen. En omista mitään pieniä pursottimia, jollain sellaisella olisi saanut ruusujen varret vähän enemmän itsensä näköisiksi. Kyllä ne kai onneks ajaa asiansa tuollaisinakin.
Kakku kelpasi vieraille ja miehellekkin! Miehen mielestä kakku oli hyvää, vaikka oli kuivakkaa keskeltä ja melkein liian makeaa päältä, mutta oli kuulemma paljon parempaa kuin se täytekakku minkä tein pojun synttäreille marraskuussa.
Omasta mielestäni kyllä uskaltaa tehdä tätä vielä toisenkin kerran, oli kyllä hyvää!

Ikeaaaa

Kaksi Ikea-reissua se vaati, mut nyt on olkkarissa kivasti (mun mielestäni) yhteensopivat verhot!
Ekalla reissulla löytyi rullaverho, se oli piilotettu poistuvana tuotteena ale-osastolle. Onneksi mulla on tapana aina käydä kiertämässä ne aletuotteet. Eipähän jääny tämäkään aarre saamatta. Samalla reissulla ostin valkoiset puu/lintu-verhot, mun mielestä ne on raikkaat ja kuitenkin mielenkiintoiset. Kuvio ei iske liikaa silmään ja passaa ihan hyvin rullaverhon oksistoon, vaikkei verhojen oksat olekkaan yhtään samanlaisia.
Uutuutena meille tuli myös värikäs, kukikas ja raikas piristys kylpyhuoneeseen. Sain vihdoinkn vaihtaa vanhan kulahtaneen suihkuverhon uuteen, sekin piristää kummasti!

Toiselle Ikea-reissulle lähdin naapurintädin kuskiksi, tarkoituksenani ostaa muutama laatikko kirjahyllyyn eikä muuta. Jokatapauksessa verho-osastolla äkkäsin siniset verhot ja pitihän ne sit laittaa ostoskärryyn. Kotona olin vielä enemmän innoissani verhoista, koska niiden sävy on mun silmillä katottuna täydellinen. Nyt meillä on hyvä ja raikas verhokokonaisuus

Ikeassa ostoskärryyn eksyi myös keväiset servetit, joita olisin pääsiäisenä halunnut laittaa kattaukseen. Ei ehtiny pääsiäiseksi, mutta tuleehan noita iloisia juhlia vielä. :) Vaikka syntymäpäiviä tai muita. 
Serveteissä on valkoisella pohjalla eriväreillä pystyraitoja, eli ne ei oo sidonnaisia mihinkään tiettyyn juhlaan.
Viimeinen heräteostos oli leikkuulauta, ihan tavallinen muovinen ja tylsä, mutta kovin tarpeellinen tarvike keittiössä.

Laatikot löysin, niitä oli tullut kahta uutta väriä (piti olla kolmea, mutta jostain syystä sinisiä laatikoita ei ollut vielä. Harmittaa, juuri niitä oisin halunnut). Ne oli neljä kolmenhinnalla, jippii!
Uusien laatikoiden värit on sinapinkeltainen (vähän hassu väri, siks otin vaan yhden. Ois saanu olla vähä kirkkaampi keltanen ehkä.), vihreä (toinen laatuaan meillä) ja kaks valkoista mustalla kuviolla (ehdottomasti mun suosikki!)
Mun mielestä on kivaa kun on paljon värejä. Koitan kuitenkin pitää sisustuksellisen värisekamelskan joissain rajoissa :D Mä oon tyytyväinen nyt, joku toinen vois olla kauhuissaan värimäärästä. Onneks en laita tätä asuntoa niitä joitakin muita varten, mehän täällä asutaa, ei ne muut.

Tuholainen työssään.

Kirjahyllyissämme ennen ongelmana oli se että poju kiskoi joka ruudusta lähes kaikki kirjat ja lautapelit pitkin lattiaa lelujen sekaan. Kyllästyin lajittelemaan kirjat omiin lokeroihinsa ja keksin piilottaa ne laatikoiden sisään. Eipä oo sen jälkeen tarvinnu keräillä kirjoja tai pelinappuloita lattialta!
Lelulaatikot saa näppärästi vedettyä esille pojun leikkeihin, mutta leikkien jälkeen on kiva kun lelut saa piiloon.
Ehkä hylly vois olla kivempi ilman laatikoita, mut toistaseks on mentävä näin jos ei joka ilta halua kyykkiä hyllyn edessä.